perjantai 15. kesäkuuta 2012

Vauvan tarina :)

Eli jos aloittaisin ihan alusta :)


alkuvuonna 2011 mulla alkoi yhtäkkiä ilmestyjä "outoja" oireita :), Äitini sanoi jo silloin että olen raskaana, mutta emme kihlattuni kanssa ottaneet tosissamme koska olihan ehkäisystä tietysti huolehdittu :).
Päätin kääntyä ammattikoulun terveydenhoitajan puoleen että mistä oireet saattaisivat johtua, Hän epäili pillerien sopimattomuutta/raskautta myös ja määräsi minut menemään perhesuunnittelu neuvolaan. :)


No Tammikuun lopulla minä reippaana tyttönä marssin sinne perhesuunnitteluun kun kerran niin oli määrätty, siellä päätettiin ultrata maha ihan vain varmuuden vuoksi ja pikkuinen mieshän sieltä löytyi viikoilta 12+1 :)
Minä jouduin soittamaan sairaalasta kyydin kotiin koska sen verraan lukkoon menin uutisesta ettei ihan aivotoiminta normaalisti edennyt :) kotona kerroin heti kihlatulleni ja äidilleni tilanteen, ja kihlattuni kanssa yhdessä aloimme käsittelemään tulevaa yllätystä.


Raskaus aika minulta sujui ihan normaalisti :) Jouduin syömään rautakuureja alhaisen verensokerin vuoksi =) Ja ainoa miinus koko raskaudessa oli selkäkipu mikä minulle puhkesi joskus viikkojen 25-27 aikoihin , Jouduin puolen vuoden sairaslomalle koulusta ja sain käyttööni kepit ja tukivyön koska selvisi että mahan takia yksi selkäni hermoista oli jäänyt jumiin selkänikamien väliin.


Pompataan synnytykseen että edes joku jaksaa lukea joskus tämän :D


Eli aamu 5 22.7 (kuukausi ennen laskettua-aikaa) supistukset alkoivat yhtäkkiä, herätin kihlattuni ja selitin hänelle mitä tapahtuu hän rauhoitteli minua ja sanoi että odotellaan nyt vielä ja katsotaan mitä tapahtuu. Kuuden aikaan herätin hänet uudestaan sanomalla nyt ei enään katsota nyt on pakko tehdä jotain, siinä vaiheessa alkoi kihlatullanikin tulla kuumat paikat, Ja hän juoksi paritalon yläkertaan herättämään äitini joka käski meidän lähteä heti sairaalaan. ja siinä sitten mentiin ensin paikalliseen terveyskeskukseen jossa äitiyspolin kätilö tarkasti minut ja olin jo 3cm auki, hän käski lähteä heti Oulun sairaalaa kohti.


Synnytys sujui hyvin ja nopeasti :) edes puudutteita ei tarvittu :) Illalla vähän jälkeen kuuden sain ensimmäisen kerran poikavauvan syliini :) ja se oli hetki jota en unohda ikinä :) se oli kuin taikaa kun sait pitää omasta pienestä lapsestasi kiinni ja hän nappasi niin tiukasti minun paidastani kiinni kuin ei olisi ikinä halunnut päästää irti :)


Pian oltiinkin kotona :)
Ensimmäisen 5kk meillä valvotti koliikki, ja selvisi että vauvalla oli muutenkin todella herkkä vatsa.
Vaippaihottumankin saimme "iloksemme", onneksi kaikelta isommalta vältyttiin.
Leevi kasvaa hyvin ja on kasvanut koko ajan :) kotiintullessa jätkä painoi 2,888 ei mennyt kuin hetki ja oltiin jo 4kg taas pieni hetki ja oltiin jo 7kg :) nyt 11kk iässä meillä nukutaan hyvin :) maha ei enään vaivaa ja pojasta on kuoriutunut todellinen ilopilleri :). Painoakin on jo kiitettävästi 10kg.


Ja jos tästä nyt jotain mitä haluaisitte tietää jäi puuttumaan kysykää rohkeasti tuolla komentti boksissa :).


<3 : Mamma :) okeiokei Saija, palaillaan.




3 kommenttia:

  1. Voi että ihana tarina! :) Leevillä on ollut ilmeisesti ihan kypsänä masussa köllöttelyyn odotettua aikaisemmin! Mites teillä menee sun kihlatun kanssa tänä päivänä, tai siis, että ootteko vieläkin yhdessä? :)

    VastaaPoista
  2. joo yhdessä ollaan yhäkin :) ja varmaan ikuisesti :) meillä on yhteinen koti ja jopa löydetty muitakin vauvaperheitä yhteisiksi ystäviksi.

    VastaaPoista